Hyvinvointialueiden Suomi: Tietoon perustuva palvelustrategia ja talousarvio -webinaari pidettiin 10.3. Koostimme parhaita paloja paneelikeskustelusta, johon osallistuivat eduskunnan sote-valiokunnan jäsenet Pia Kauma (Kok.) ja Pekka Aittakumpu (Kesk.) sekä Duodecimin kehitysjohtaja, lääkäri Ilkka Kunnamo. Keskustelun juonsi Mikael Palola, Mediconsultin yhteiskuntasuhdejohtaja.
Mikael Palola: Sote-valiokunta oli keskeisessä roolissa, kun tätä kauan odotettua sote-uudistusta vietiin eteenpäin ja saatiin maaliin. Siksi on äärettömän mielenkiintoista, että kuulemme teiltä vähän taustoja ja niitä ajatuksia, joita sote-valiokunnan näkökulmasta valmisteluun liittyi.
Pia, olet ollut monessa roolissa sote-valiokunnassa ja nyt tuoreena aluevaltuutettuna Länsi-Uudellamaalla. Missä tehtävissä olet ollut soteuudistukseen liittyen?
Pia Kauma: Kaikkihan tiedämme, että sote-uudistusta on tehty jo yli 15 vuotta, ja erilaisia vaihtoehtoisia malleja on ollut jo edellisellä hallituskaudella.
Tällä hallituskaudella olen mukana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Lisäksi oma taustani on Espoossa, jossa olen ollut sosiaali- ja terveyslautakunnassa kahdeksan vuotta ja pitkään myös kaupunginhallituksessa.
Pekka, tulet Pohjois-Pohjanmaalta. Mikä on suhteesi sote-uudistukseen?
Pekka Aittakumpu: Oikeastaan voisi sanoa, että se on lähtenyt siitä, että olen toiminut Oulussa kaupunginvaltuutettuna hyvinvointilautakunnan jäsenenä ja päässyt siellä kunnan tasolta vaikuttamaan. Nyt olen myös kansanedustajana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa näitä lakeja tarkastelemassa.
Ilkka, olet niin ikään monessa roolissa mukana ja muistan, että sinulla on ollut visiot, mitä pitäisi tavoitella jo parinkymmenen vuoden takaa. Miltä nyt näyttää ammattilaisena?
Ilkka Kunnamo: Vähän näkyy jo valoa! Vedin kansalliseen terveyshankkeeseen liittyvää työryhmää vuonna 2002 ja silloin piti suunnitella valtakunnalliset potilastietojärjestelmät, joiden tavoitelistaa työstimme. Nyt voin ensimmäisen kerran sanoa, että ainakin jossakin ovat toteutuneet nämä tavoitteet siitä, miten tietoa pystytään hyödyntämään. Ihan kahtakymmentä vuotta ei mennyt, mutta 19 meni, että kyllä mä kaikesta huolimatta olen optimisti, mutta aika pitkää pinnaa tässä tarvitaan.
Minua pyydettiin kysymään, mikä soteuudistuksen perimmäinen ja tärkein tavoite olikaan.
Pekka Aittakumpu: Kyllä se tärkein tavoite on se, että turvataan kaikille yhdenvertaisesti sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa. Ja toinen tärkeä tavoite on se, että turvataan myöskin alueellinen saatavuus. Meillä keskustalaisilla oli aluevaaliteemana lähipalvelut ja se on yksi semmoinen johtoajatus tietysti koko uudistuksessa ollut, että palvelut saa sujuvasti ja kätevästi. Se lähellä olo ei aina tarkoita välttämättä fyysistä toimipaikkaa, vaan palvelut voivat tulla eri tavoin digitaalisesti tai erilaisten kulkuvälineiden kautta ihmisen luokse. Kolmas tärkeä tavoite on kustannusten nousun hillitseminen. Sitten nostan neljännen tärkeän tavoitteen, joka tässä uudistuksessa on se, että turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan saatavuus.
Mikael Lähipalvelut seuraavassa webinaarissa
Pia Kauma: Alunperin kun tätä lähdettiin tekemään niin ajatuksena oli se, että kun ikäluokat pienenee ja ikääntyneen väestön määrä kasvaa, niin huoltosuhde heikkenee. Eli meidän täytyy jollakin tavalla pystyä rahoitus hoitamaan myöskin jatkossa.
Ja tällä hetkellä tilanne on se, että ihmiset eivät saa palveluita tasavertaisesti. Toisaalta eri puolilla Suomea, mutta myöskin eri tilanteissa: tällä hetkellä työterveyshuollon piirissä olevat saavat kaikkein parhaiten palveluja ja siinä tilanteessa, kun ihminen jää eläkkeelle taikka putoaa työttömyysturvalle tai sattuu jotakin sellaista että ei olekaan enää siinä työterveyden piirissä, niin hän ikään kuin joutuu vähän huonompien palveluiden piiriin ja siinä suhteessa ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa.
Sote-uudistuksen yhteydessä korostuu usein terveys ja terveydenhuolto. Millä tavalla voidaan varmistaa, että uudistuksessa huomioidaan myös sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut?
Ilkka esitteli webinaarissa myös terveyshyötyarvio-mallia. Siinäkin puhutaan terveys edellä, mutta soveltuisiko vastaava sosiaalihuollon palvelutarpeen ja -vajeiden huomioimiseen?
Ilkka Kunnamo: Ilman muuta soveltuu. Olennaista on, että sosiaalihuollon tieto saadaan semmoiseen muotoon koodatuksi tai ainakin luokitelluksi niin, että sitä pystytään analysoimaan. Tässä voi tulla avuksi vapaan tekstin tunnistaminen vaikkapa lausunnoista tekoälyn avulla.
Nythän sosiaalihuollon asiakastietojen arkisto on pystytetty ja uuden asiakastietolain myötä on tullut velvollisuus liittyä siihen. Sosiaalihuollon Kantaan saadaan sellaista tietoa, jota sitten pystytään hyödyntämään myös terveyshyötyarviotyökalun apuna.
Konkreettinen esimerkki meiltä Duodecimilta on kyselylomake, jossa aika tarkasti luokitellaan eri toimintakyvyn osa-alueita. Tämän lomakkeen täyttämällä vaikkapa eläkkeensaajan hoitotukea tarvitsevat ihmiset (tai omaiset tai kotihoito) pystyisivät tekemään sellaisen hakemuksen, että se olisi tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kaikille. Ja siellä taustalla syntyy myös sitten koodeja niin että kun toimintakyky on kerran näin kirjattu, niin sitä voitaisiin hyödyntää uudelleen muissa järjestelmissä ja esimerkiksi näiden sote-rahojen alueellisessa jakamisessa pystyttäisiin silloin hyödyntämään toimintakykytietoja.
Esimerkkinä on myös UNA tilannekuva -sovellus, johon – sitten kun on asiakkaan lupa ja kun lainsäädäntö sen sallii – voidaan tuoda sekä sosiaali- että terveydenhuollon tiedot samaan näkymään ammattilaiselle. Ja tietenkin myös asiakkaalle.
Pia Kauma: Tämä on itse asiassa sote-uudistuksen keskeinen asia. Tavoite on se, että ihmistä pystyttäisiin hoitamaan kokonaisuutena. Tällä hetkellä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut ovat aika siiloutuneita.