Jokaisessa organisaatiossa koittaa päivä, jolloin vanha potilastietojärjestelmä ei yksinkertaisesti enää riitä. Syitä on satoja, eikä sote-uudistus takuulla ole niistä vähäisin.
Isojen muutosten alla aataminaikaisesta järjestelmästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Asia on syytä ottaa pohdintaan nyt, jotta järjestelmät toimivat ja käyttäjät ovat sinut järjestelmän kanssa soten astuessa voimaan.
Jotta uusi tietojärjestelmä – joka ideaalitilanteessa saa muotonsa tiiviissä ja jatkuvassa yhteistyössä toimittajan kanssa – ei olisi susi jo syntyessään, on hankintaprosessin kriittisin osa-alue organisaation omien tarpeiden mahdollisimman tarkka määrittely.
Yhtä ainoaa, oikeaa oppikirjamallia ei ole olemassa, vaan tarpeiden rajaukset ovat hyvin organisaatiokohtaisia. Itse pidän nyrkkisääntönä ydinprosessien määrää ja sitä, kuinka joustavina ja räätälöityinä ne halutaan pitää.
Tietojärjestelmänäkökulmasta kustomoitavuus on myrkkyä, jos järjestelmä ei salli konepellin alla parametrointia tai konfigurointia eli toisin sanottuna asiakaskohtaista mukauttamista. Silloin kaikki muutokset joudutaan tekemään ohjelmallisesti, mikä on paitsi kallista myös aikaa vievää – ja samalla kasvaa riski käyttöönoton viivästyksistä. Konfiguroitavuus puolestaan mahdollistaa huomattujen puutteiden korjaamisen ketterästi vielä testaus-/käyttöönottovaiheessa.
Toisaalta pienissä organisaatiossa ei muokattavuutta tarvita välttämättä niin radikaalisti kuin isoissa organisaatioissa. Tarpeet ovat useimmiten selkeämmät ja yksinkertaisemmat, mikä helpottaa myös käyttöönottoa ja pitää ylläpidon yksinkertaisena.
Tarvittava potilastietojärjestelmän mukautettavuusaste on asiakkaan arvioitavissa: tukeeko järjestelmä toiminnallisuuksiltaan ja käytettävyydeltään sote-organisaation ydintoimintoja vai joudutaanko niitä muuttamaan oleellisesti, koska tietojärjestelmä ei muuhun taivu?
LUE MYÖS: Pienen toimijan dilemma: Liian järeä järjestelmä tai ei järjestelmää ollenkaan?
Potilastietojärjestelmän tarkoitus on – mahdollisten lakisääteisten velvoitteiden ohessa – tehostaa organisaation toimintaa. Pohjimmiltaan myös käytettävyys tarkoittaa sitä, että käyttäjä saa tehtävänsä suoritettua oikein tuloksin ja entistä sutjakammin.
Nykyään potilas- ja asiakastietojärjestelmät ovatkin muuttuneet tietojen passiivisäilöistä käyttäjän toimintaa tukeviksi, tärkeimmiksi työkaluiksi: järjestelmissä oleva tieto tarjotaan oikeassa kontekstissa oikeaan aikaan, käyttäjäroolin mukaisena ja käyttäjäystävällisesti.
Tietoa on jo liikaa, ja oikean oleellisen tiedon etsiminen on käytännössä käyttäjille mahdotonta. Järjestelmän on näytettävä haluttuun asiaan liittyvä kliininen informaatio, täytettävä hallinnon tarpeet mahdollisimman automaattisesti ja tuettava käyttäjää hoitopäätöksissä ja asiakasprosessissa.
Tähän liittyy oleellisesti eri tietojen ja tietolähteiden yhdistämiskyky asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamiseksi sekä edelleen hoidon ja asiakkuuden suunnittelemiseksi.
Järjestelmän on pystyttävä yhdistämään eri palvelualojen, toimintayksiköiden, ja sähköisen asioinnin tietoja kokonaisuudeksi. Muuten se jää käyttäjän harteille ja liian usein tekemättä ajanpuutteen ja vaivalloisuuden vuoksi. Tieto on Suomessa yhä edelleen liiaksi siiloissa eikä asiakkaan omaa osallistamista saati muiden organisaatioiden tai toimintayksiköiden tietoja saada tarpeeksi hyvin hyödynnettyä.
Syytä olisi, sillä yhä moninaisempien tietolähteiden rooli tulee tulevaisuudessa oleellisesti kasvamaan.
LUE MYÖS: Kun potilastieto tulvii yli äyräiden – 8 yleisintä tietotulvan aiheuttamaa haastetta
Hyvä esimerkki edellä kuvatusta on Kanta-arkisto: jotta järjestelmällä tuotettuja tietoja voisi arkistoida kansalliseen sähköisen potilastiedon arkistoon, on tietojärjestelmän oltava Kanta-auditoitu. Muiden arkistoimia Kanta-tietoja ei voi hyödyntää, jos omaa järjestelmää ei ole liitetty Kantaan.
LUE MYÖS: Sote-tietojärjestelmien A- ja B-luokka
Koska Kanta oheispalveluineen on merkittävässä roolissa potilastietojen välityksessä organisaatioiden välillä, on huomattava myös varmistaa, että järjestelmä tukee itse tuotettujen tietosisältöjen arkistointia ja hyödyntämistä. Järjestelmä voi olla Kanta-auditoitu eikä se silti tue kaikkia määriteltyjä tietokokonaisuuksia.
Tiedonkulkua täydentävät kaikille kansalaisille tarkoitetut uudet digitaaliset asiointiväylät (esimerkiksi ODA-hankkeen Omaolo-palvelu).
LUE MYÖS: ODA-palvelut osaksi Kanta-palveluja – mistä on kyse?
On siis yksinkertaisesti otettava uusien palvelumallien tuottama tieto hyötykäyttöön ja mahdollistettava prosessien muutos perinteisessä sote-ympäristössä.
Potilastietojärjestelmän hankinnan kanssa on helppo mennä metsään, jos organisaation tarpeita ei määritellä tarpeeksi tarkoin – mielellään siten, että organisaatiossa on mahdollisuus aidosti uudistaa ja yhtenäistää toimintaa tukevia prosesseja. Nykyisten tarpeiden lisäksi on määrittelyvaiheessa huomioitava myös tulevaisuuden tarpeet.
Mutta miten varautua tulevaan, kun ei tiedetä, mitä se tuo tullessaan?
Lataamalla uuden järjestelmäostajan checklistin selätät hankintaprosessin hankaluudet ja varmistat, ettei yksikään haaste jää huomiotta ja sudenkuoppa karttamatta.
Teksti ja opas on päivitetty keväällä 2021.