Sote on ollut näkyvästi esillä kevään vaalikeskusteluissa. Ehdokkaiden mukaan sote puhuttaa äänestäjiä vaalikojuilla. Myös puolueiden puheenjohtajilta on illasta ja vaalitentistä toiseen vaadittu konkreettisia esityksiä soten sopeuttamiskeinoista.
Tässä ei sinällään ole mitään yllättävää. Eduskunnan rooli sote-palveluiden järjestämisessä on sote-uudistuksen myötä vahvistunut merkittävästi, mikä näkyy jo myös käytännön päätöksenteossa. Olen kysynyt monelta ehdokkaana olevalta istuvalta kansanedustaja-aluevaltuutetulta, pystyvätkö he mielestään vaikuttamaan sote-palveluihin enemmän eduskunnassa vai aluevaltuustossa. Suurin osa heistä on kokenut kansanedustajan roolin soten kannalta merkittävämpänä. On siis oikein, että eduskuntavaalikeskusteluissa puhutaan niin paljon sotesta.
Yllättävää on sen sijaan ollut se, miten vähän ehdokkaat ovat tuoneet keskusteluissa esille sote-tiedon ja -tietojärjestelmien sekä digitaalisten palveluiden merkitystä soten järjestämisessä. Tämä on yllättävää erityisesti siksi, että näiden keinojen hyödyntäminen voisi tarjota poliitikoille konkreettisia ja äänestäjien kannalta mieluisia sote-kustannusten kasvun hillitsemisvaihtoehtoja vaalitenteissä peräänkuulutetuille koville leikkauslistoille.
Kun hyvinvointialueilla on käytössään nykyaikaiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät, ne voivat koota monipuolisesti tietoa alueensa asukkaidensa hyvinvoinnista ja terveydestä. Tämän tiedon perusteella ne voivat tunnistaa ja ennakoida asukkaiden hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä mahdollisia riskejä ja vajeita.
Tunnistettujen riskien ehkäisemiseen panostamalla ja palveluja niistä eniten hyötyville tarjoamalla hyvinvointialueilla on parhaat mahdollisuudet lisätä hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa toiminnan kustannusvaikuttavuutta. Yhtenäisesti kootun sote-tiedon perusteella hyvinvointialueet voivat myös vertailla toimintansa laatua keskenään sekä yhdessä löytää ja kehittää yhä laadukkaimpia ja kustannusvaikuttavimpia palveluja ja hoitomuotoja.
Lue myös: Kansalaisten roolin vahvistaminen hyvinvointialueilla vaatii kykyä hyödyntää tietoa.
Hyvinvointialueiden tarpeisiin kehitetyt ja käyttäjälähtöiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat ja helpottavat sote-ammattilaisten työtä. Tietojärjestelmiin sisältyvien digitaalisten työvälineiden avulla on mahdollista automatisoida rutiininomaisia työtehtäviä kuten kirjaamista sekä ohjata työnkulkuja ja palvelupolkuja. Näin voidaan mielekkäällä tavalla tehostaa ammattilaisten työajan käyttöä. Tärkeintä on, että heidän arvokasta työpanostaan pystytään kohdentamaan asiakkaiden ja potilaiden hoitamiseen.
Asukkaita varten kehitettävillä, asiakaslähtöisillä digitaalisilla palveluilla on puolestaan mahdollista parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta sekä tarjota entistä laadukkaampia ja kustannusvaikuttavampia palveluja.
Toivoisin, että puolueet ja ehdokkaat nostaisivat vaalikeskusteluissa vielä esille myös konkreettisia keinoja, joilla eduskunta voisi heidän mielestään lainsäädännöllä ja rahoituksella tukea hyvinvointialueita sote-tiedon hyödyntämisessä ja sote-tietojärjestelmien uusimisessa sekä asukkaille tarjottavien digitaalisten palveluiden käyttöönotossa ja monipuolistamisessa.