Tavoitteena pitkä elämä, mutta onko siihen enää varaa?

Yhteiskuntasuhdejohtajamme Mikael Palola kirjoittaa ikäihmisten palveluiden järjestämisen haasteista ja mahdollisista ratkaisuista niihin. Tiedon ja tietojärjestelmien tuki ikäihmisten palveluiden järjestämiselle on aiheena myös Hyvinvointialueiden Suomi -webinaarissa

Tiedon ja tietojärjestelmien hyödyntäminen ikäihmisten palveluiden järjestämisessä on aiheena  Hyvinvointialueiden Suomi -webinaarissa 10.10. kello 8–9.30  

Useimmat meistä toivoisivat saavansa elää mahdollisimman pitkän elämän. Elinajan odotteen kasvattaminen on perinteisesti ollut myös yksi keskeisimpiä hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteita ja onnistumisen mittareita. Elinajanodote onkin kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi.

Samalla kun toive pitkästä iästä on toteutumassa, kasvaa huoli palveluiden laadusta ja saatavuudesta. Onko meillä yksilöinä ja yhteiskuntana enää varaa varmistaa, että arki on jokaiselle vielä vanhanakin, taustasta ja varallisuudesta riippumatta, turvallista ja elämisen arvoista?

Kasvavan huolen taustalla ovat usein omat ja läheistemme kokemukset sekä julkisuudessa käytävä keskustelu valtion ja hyvinvointialueiden taloushaasteista. Huolta vahvistavat osaltaan myös ikääntymisen ja hoivan tutkijoiden havainnot. Niiden mukaan Suomessa käytetään jo tällä hetkellä huomattavasti verrokkimaita vähemmän rahaa ikäihmisten palveluihin. Vanhuuteen liittyvät tarpeet eivät tutkijoiden mukaan juurikaan poikkea verrokkimaistamme. Meillä ei vain ole ollut yhteiskuntana samanlaista valmiutta niitä rahoittaa.

Teknologia mahdollistaa hoivavastuun jakamisen

Vaikka odotamme yhteiskunnan kantavan jatkossakin päävastuun ikäihmisten tarvitsemasta tuesta ja palveluista, olisi moni meistä valmis osallistumaan nykyistä enemmän ikääntyvien läheistemme arjen turvaamiseen. Tämä on kuitenkin käytännössä vaikeaa, sillä oma työ ja arjen kiireet eivät useinkaan mahdollista sitoutumista varsinkaan säännöllisiin aikatauluihin. Kun emme voi varmuudella sitoutua hoitamaan aikataulutettuja ”kotihoidon käyntejä”, joudumme turvautumaan hyvinvointialueen järjestämiin palveluihin silloinkin, kun voisimme niistä itsekin huolehtia.

Hyvinvointialueilla ja kotihoidon palvelutuottajilla on käytössä toiminnanohjausjärjestelmiä, joilla ne hallinnoivat kotihoidon asiakkuuksiaan, jakavat kotihoidonkäyntejä ja tehtäviä henkilöstölleen sekä seuraavat ja varmistavat, että suunnitellut käynnit ja tehtävät tulevat hoidetuksi.

Tällaiset järjestelmät tarjoaisivat mahdollisuuden hoivavastuun jakamiseen myös asiakkaiden läheisille ja muille vapaaehtoisille. Läheiset ja vapaaehtoiset voisivat järjestelmän kautta ottaa vastuulleen osan suunnitelluista käynneistä tai muista hoito- ja palvelusuunnitelmaan sisältyvistä tehtävistä.

Ikäihmisten palveluista vastaavat ”työnohjaajat” voisivat puolestaan järjestelmän kautta seurata reaaliaikaisesti, että kaikki sovitut käynnit ja tehtävät tulevat aina varmuudella suoritetuiksi. Jos tehtävän vastuulleen ottanut läheinen tai vapaaehtoinen ei syystä tai toisesta pääsisikään sovitusti paikalle, työnohjaaja voisi osoittaa tehtävän jollekin kotihoidon työntekijälle ja näin varmistaa, että ikäihminen saa aina tarvitsemansa palvelut hoito- ja palvelusuunnitelmassa sovitun mukaisesti.

Hyvinvointialueilla nyt mahdollisuus optimoida palvelurakenteita

Hyvinvointialueilla on – alijäämäisistä talouksistaan huolimatta – aikaisempaa paremmat mahdollisuudet ja kannusteet huolehtia ikäihmisistä ja heidän tarvitsemistaan palveluista. Koko palveluketju varhaisen vaiheen ennaltaehkäisevistä palveluista aina korjaaviin erityistason palveluihin asti on hyvinvointialueiden käsissä. Alueet voivat suunnitella palvelurakenteet, kohdentaa resurssit, valita palveluntuottajat ja osallistaa myös läheisiä ja järjestöjä tarkoituksenmukaisimmalla ja kustannusvaikuttavimmalla tavalla.

Koska hyvinvointialueilla on vastuu koko palvelukokonaisuuden kustannuksista, ei esimerkiksi asumispalvelupaikkaa tarvitsevaa kannata enää jonotuttaa vuodeosastolla tai hoitaa kotihoidon palveluihin kuuluvia asioita keskussairaaloiden päivystyksissä. On myös inhimillisesti oikein, että kukin ikäihminen saa aina kulloisiakin tarpeitaan vastaavan tuen ja palvelut sujuvasti ja ilman tarpeetonta jonottamista itselleen sopivimmalta palveluntuottajalta.

Tieto ja tietojärjestelmät ratkaisevassa asemassa

Sote-uudistuksen avaamien mahdollisuuksien hyödyttäminen edellyttää, että hyvinvointialueilla on käytössään sellaiset tietojärjestelmät ja teknologiset ratkaisut, jotka mahdollistavat väestö- ja yksilötason tietojen kokoamisen ja jalostamisen sekä tiedon hyödyntämisen palveluiden suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa. Tiedolla ja teknologisilla ratkaisuilla voidaan myös automatisoida sote-ammattilaisten hallinnollisia ja rutiininomaisia työtehtäviä ja näin vapauttaa arvokasta työaikaa asiakkaiden kohtaamiseen ja varsinaiseen hoiva- ja hoitotyöhön.

Siksi on tärkeää, että hyvinvointialueilla on tiukasta taloustilanteesta huolimatta mahdollista investoida myös ikäihmisten palveluja tukeviin tietojärjestelmiin ja muihin uuden sukupolven teknologisiin ratkaisuihin.