Tietojen suojaamisessa keskeisintä on ihmisen toiminta; niin ammattilaisen kuin jokaisen kansalaisen, kirjoittaa tietosuojavastaavamme Anne K. Pekkonen.
Digitaalisten palveluiden yleistyminen sosiaali- ja terveydenhuollossa on tuonut mukanaan monia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Yksi keskeisimmistä huolenaiheista on kansalaisten tietosuoja ja henkilötietojen turvallinen käsittely. Miten voimme varmistaa, että digipalvelut ovat turvallisia ja luotettavia ja miten voimme hälventää kansalaisten ennakkoluuloja? Digitaaliset palvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat tulleet erottamattomaksi osaksi palveluvalikoimaa eivätkä ne ole enää pelkkä lisäpalvelu.
Monet kansalaiset suhtautuvat varauksella sosiaali- ja terveydenhuollon digipalveluihin. Epävarmuus oman asian hoitumisesta riittävän nopeasti ja sujuvasti digipalveluissa saattaa johtaa yhteydenottoon useampaa kanavaa pitkin eli palvelutarjoajan näkökulmasta häiriökysyntään. Etävastaanotto sote-ammattilaisen ”vierihoidon” sijaan saattaa kuulostaa etäiseltä ja epävarmalta.
Työikäisten kansalaisten positiivinen suhtautuminen digipalveluihin voi toimia esimerkkinä ja kannustimena myös ikäihmisille. Kun digipalveluiden käyttö yleistyy, palvelun laatua voidaan edelleen parantaa käyttäjäpalautteen perusteella. Tämä voi helpottaa digipalveluiden tehokkaampaa jalkauttamista ja käyttöä. Muillakin kuin vanhuksilla on haasteita: THL:n DigiIN-hankkeessa on koottu yhdeksän toimenpidettä, jolla voidaan helpottaa haavoittuvassa olevien ihmisten digipalveluiden käyttöä.
Tietosuoja on keskeinen tekijä digipalveluiden luotettavuudessa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) valvoo toimintaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Palveluntarjoajien on huolehdittava henkilötietojen turvallisesta käsittelystä ja etäpalveluihin tunnistautumisesta luotettavasti ja kutakin palvelua tai toimintaa koskevan lainsäädännön noudattamisesta. Lainsäädäntö asettaa tiukat vaatimukset, joiden noudattaminen on välttämätöntä.
Keskeisintä tietojen suojaamisessa on ihmisen toiminta; niin ammattilaisen kuin jokaisen kansalaisen. Voimme suojata tietoa teknisesti niin hyvin kuin mahdollista, mutta meidän on myös opastettava tietojärjestelmien ja digipalvelujen käyttäjiä suojaamaan tietoja sekä huomioitava inhimillinen näkökulma. Meistä jokainen rakentaa tietosuojaa ja samalla myös digiturvaa suojaamalla omia tai kanssaihmisten tietoja. Jokainen voi myös heikentää tietosuojaa jopa aivan huomaamattaan arjen keskellä: Istumme julkisessa kulkuvälineessä ja puhumme ystävälle emmekä välttämättä tule ajatelleeksi, että asiamme kuulee joukko ihmisiä, joiden korville se ei ole tarkoitettu.
Dataa on kerätty kautta aikojen ja sitä on edelleen arkistoissa: kilometritolkulla mappeja, joiden katselu suojaamatta tietoja ja jopa ilman asiaankuuluvaa lupaa oli helpompaa kuin nykyisin. Ennen digiaikaa ei ollut teknistä, järjestelmään sisäänrakennettua lokivalvontaa.
Nykypäivää on, että tietosuojan rikkoutuessa puhutaan tietovuodoista, joita on tapahtunut jo tuolloin mappiaikana – toki ei siinä laajuudessa kuin nyt digiaikana, kun tieto tallentuu ja liikkuu sähköisesti. Voimme kuitenkin suhtautua myönteisesti ja luottavaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon digipalveluihin, koska viranomaiset valvovat palveluiden toteutusta ja tietoa suojataan ja turvataan teknisten menetelmien lisäksi myös laeilla.
Viime vuosina on puhuttu paljon sote-tietojärjestelmien yhtenäistämisestä, ja hyvinvointialueet ovat myös käärineet hihansa. Yhtenäisessä järjestelmässä tieto on yhä paremmin ja tehokkaammin hyödynnettävissä. Kun jokainen ammattilainen kirjaa tiedot yhdenmukaisesti, tiedon käytettävyys lisääntyy, mikä auttaa myös asiakasta. Tietojärjestelmien yhtenäistäminen ei ole ainakaan toistaiseksi tuottanut sellaisia lakimuutoksia, etteikö kansalainen voisi turvallisin mielin luottaa tietosuojan toteutuvan.
Voidaanko sosiaali- ja terveydenhuollon digipalvelut rinnastaa muutokseen, joka on nähty kivijalkamyymälöiden siirtyessä verkkokauppaan? Tämäkin muutos toi alussa mukanaan epävarmuutta, mutta monella toimialalla digipalveluista on jo tullut arkipäivää. Samoin pankkipalvelut etänä ja lainaneuvotteluiden hoitaminen kotisohvalta ovat joidenkin mieleen, kun taas toiset haluavat kohdata kasvokkain. Onko kansalaisella yksi oikea tapa hoitaa asioitaan, vai voiko löytyä hyvä yhdistelmä lähi- ja etäpalveluista?
Digipalveluiden käyttöönotto sosiaali- ja terveydenhuollossa voi tarjota kansalaisille yhdenvertaisemmat ja jopa paremmat palvelut. Digipalveluiden käytettävyydellä on valtava merkitys siihen, turhauttavatko ne vai helpottavatko ratkaisevasti kansalaisen asiointia ja ammattilaisen työtä.
Järjestelmätoimittajana haluamme tuoda markkinoille moderneja, käytettäviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Kansalaisina voimme tukea toisiamme digipalveluiden käyttöönotossa ja edistää niiden käyttöä yhdessä.